19kid.com: 19-year-old kid from finland

Vegasissa ikärajat ovat tarkempia kuin missään, missä olen ikinä käynyt. Alkoholijuomia ei saa ostaa alle 21-vuotiaana eikä kasinoiden kokolattiamatoille saa teoriassa painaa jalanjälkeään kukaan alle 21-vuotias, josta käytäntö taas poikkeaa aika radikaalisti. Öisin ihmettelin missä nuoriso liikkuu sillä katukuvassa näkyi vain aikuisia jonka takia eräänä aamupäivänä allasalueella, jonne kävely muuten oli aivan helvetin maukas kokemus KUUMAN, muttei silti lainkaan hiostavan aavikkotuulen kietoutuessa ympärillesi, samalla kun kävelet kevyissä Helsingin H&M:stä hätäisesti ostetuissa viiden euron sandaaleissa auringon kiehuttamaa valkokivistä käytävää kohti allasaluetta, näet ympärilläsi lippalakkipäisiä meksikolaisia kääpiöitä pesemässä pihakäytäviä laittoman pienellä palkalla.

Horisontissa siintää maailman suurimpia hotelleja, nenässäsi tuoksuu eteläisten osavaltioiden oma, ruosteisen metallin ja auringonpolttaman ihon sekoitusta muistuttava silti niin mukava katku, joka vielä Suomen keväisellä maankamarallakin välillä (ja kesän tullessa yhä enenevässä määrin) kuin vahingossa ajautuu nenääsi ja herättää Suunnattoman Palavan Tarpeen päästä kävelemään aurinkoiselle aavikolle. Kädessäsi on hotellin käytävältä napattu pahvimuki täynnä jäitä ja seassa lilluvaa punaista nestettä jonka nimeä et tiedä ja pusikon läpi oikaistessasi olet saada krapulaisen sydärin melkein astuessasi vahingossa helvetin ison, ruman, suomuisen liskon päälle, jolla on niskassa piikkejä ja näyttää kuivalta kuin kuolleen männyn kaarna.

Näet allasalueen portin ja tartut sen polttavaan kahvaan, haet pyyhkeen ja nukahdat aurinkotuoliin. Olipa sitten päivä tai yö, ilta tai aamu, niin huoneesta altaalle kävely on uhkapelaajan stressaavalle elämälle terapiamuodoista juuri sopiva. Allasalueen viereisestä baarista en onnistunut tilaamaan mitään, sillä pelkästään viatonta Coca Colaa ostettaessa Sinulta, yhteiskunnan varjelemalta kansalaiselta, kysytään papereita, sillä jos sinulta ei kysyttäisi papereita, voisit vahingossa ostaa alkoholia sisältävää juotavaa, haastaa koko hotellikonsernin oikeuteen ja vähintäänkin aiheuttaa yhtiölle Suomen vuotuisen budjetin kokoiset sakot.

Allasalue oli kuitenkin 45 asteessa tajunnanräjäyttävän rentouttava. Vastustajajoukkueessamme pelannut iloinen rastapäinen kaveri oli kanssani samaan aikaan uimassa ja teimme altaan lämpötilasta päätellen varsin täynnä kusta olevassa altaassa kuperkeikkoja kuin pikkulapset. Törmäsin nuorisoporukkaan, jolta kysyin miksei kaduilla näy öisin ollenkaan nuoria. “‘Cos under 18-year-olds can’t hang out after midnight without adult company! Fuck Las Vegas!!”

Kuulin amerikkalaisilta pelaajilta että Caesars Palacessa ei melkein koskaan kysytä pokeripöydissä pelatessa papereita, joten pari meksikolaisten suosimaa Corona-olutta nauttineena lähdin illalla kävelemään yksin Caesarsiin. Kuin määränpääni tietäen eräs vanha mies seisoi tupakalla bussipysäkillä ja sanoi hiljaa korvaani päin kurottautuen “Don’t gamble all your money”, jonka perään toinen juoppo huusi “Don’t look so scared!” ja nauroi räkäisesti päälle =)

Caesarsissa seikkailin varmasti vartin verran etsien pokerihuonetta. Joka puolella oli korvissasoiva kasinometeli jota muistuttaa hyvin paljon erään sivuston “taustamusiikki”, jonka juuri löysin sattumalta. Saavuin rikkaiden pelaajien – tai ainakin aivan liikaa kasinopeleihin törsäävien pelaajien – eli ns. highrollerien blackjack-alueelle, jossa käden minimipanos oli kympin ja pöytien keskellä oli iso Pussycat Dolls -showtanssialue. Alueen takaa löytyi pienen jäähallin kokoinen sportsbook-alue jota jäin  tietenkin ihmettelemään, sillä Yhdysvalloissa on noin 150 sportsbookia, joista jokainen sijaitsee Nevadalaisissa kasinoissa, suurin osa juuri Las Vegasissa.

Tässä vaiheessa muistutan, että olin koko tuon ajan ollut laittomasti sisällä kasinoalueella. Minulle kerrottiin aiemmin ettei papereita kysytä kunhan pysyttelet kaukana pelikoneista etkä istu pelaamaan pöytäpeleihin kuten blackjackiin tai rulettiin. POKER ROOM: NO ENTRANCE FOR PEOPLE UNDER 21 BEYOND THIS POINT. Astuin tietenkin jännityksen huumasta sisään äänekkääseen käytävään.

Jännitti niin saatanasti, että oli pakko käydä kusella käytävän vessassa. Istuin vessan kopissa varmasti yli viisi minuuttia ja keskityin näyttämään rauhalliselta ja 21-vuotiaalta. Olen 21-vuotias, olen 21-vuotias, olen 21-vuotias. Katsoin itseäni peilistä ja näytin mielestäni 16-vuotiaalta ja keksin esittää humalaista, sillä eiväthän alle 21-vuotiaat ole koskaan humalassa, sitäpaitsi kasinot suorastaan Janoavat humalaisia pelaajia sekoilemaan pöytiin. Varma loistoidea. Astuin ulos vessasta ja kävelin pokeritiskin jonoon. Ihmiset katsoivat minua alaspäin. Minun vuoroni. Pulssi noin 180, “Hi.” “Hey, what limit would you like to play?” Katsoin LCD-näyttöjä, joissa pyöri eri pöytien koot. “Umm.. 1/3 no limit please” sanoin niin humalaisesti kuin osasin. “Ok, let me see.” Kiusallinen tauko. “Ok, what’s your name, son?” “Tony.” “…Tony what?” hän kysyi hieman epäilevä virne naamallaan. “Um… Tony K.” “Tony K, hahaha, okay Tony K. Tony, go sit on that bench and wait for a while and I’ll put your name on the 1/3 list.” “Ok.”

Istuin sohvalla ja katselin massiivista pokerihuonetta ja telkkareissa pyöriviä nimilistoja. Yhden listan perään ilmestyi nimikirjaimet TK. Odotin ehkä viisi minuuttia hermostuneena, ne helvetin Coronat aiheuttivat juuri sellaisen promilleluvun, etten pysty rentoutumaan paikallani, mietin. Pyyhin hikeä otsaltani, kun kaiuttimista jyrähti kuulutus.

“Tony for one three, Tony for one three”, hyppäsin tietenkin refleksinomaisesti heti ylös. Kolme miestä vei minut pöytään. Yksi heistä näytti paikkani pöydässä, istuin alas ja sanoin moi, mies kysyi paljonko haluan vaihtaa rahaa merkeiksi ja annoin kolme sataa ja sain sen arvosta merkkejä eteeni. Jokaisessa $5-arvoisessa merkissä oli Celine Dionin kuva koska hän keikkaili silloin Caesarsissa joka arki-ilta vuoden ympäri, jos muistan oikein. (sick)

Suoraan edessäni istuvien pelaajien takana oli vartijoiden koppi, jossa heitä partioi jatkuvana virtana, enkä lainkaan käsitä miksi, luultavasti vain hermojeni kireällä pitämisen takia, heistä noin 15 oli jatkuvasti tauolla oven ulkopuolella tarkkailemassa toimintaa. Pelailin muistaakseni useamman tunnin ajan jonka jälkeen vaihdoin kyseisestä syystä pöytää, jolloin osasin jo olla rennommin. Illan aikana eräs mies vastasi suomalaisjuttuihini“Yes yes Finland, Helsinki, right? I’ve been there!”, mutta hän oli Lontoosta eikä kukaan paikallinen tiennyt mikä se Finland edes on.

Kävelin jossain vaiheessa aamuyötä tiskille ja vaihdoin merkkini takaisin rahaksi eikä minulta silloinkaan kysytty papereita. Ulos pokeriluolasta astuessani viime tuntien stressaukset purkautuivat hyvän olon tunteena aivoihini kuin pitkästä aikaa poltettu ensimmäinen tupakka. Ulkona oli järjetön ruuhka sekä ihmisiä, että autoja ja vasta silloin muistin, että missasin kokonaan Yhdysvaltain itsenäisyyspäivän, 4th of Julyn, ja varmasti vähintäänkin vaikuttavan ilotulituksen pelatessani sisällä degeneroituneesti pokeria koko illan ja yön.