19kid.com: 19-year-old kid from finland

Helvetin medialopputyö. Viimeinen työ lukiossa jonka palautuspäivä on nyt alkavalla viikolla enkä saa työtä edes alkuun sillä jos aloittaisin työn tekemisen en voisi täys- tai edes osa-aikaisesti keskittyä itseni viihdyttämiseen =) nimittäin, sisäiset persoonani Viihde sekä Nautinto ovat nuoruuteni ajan eläneet hyvässä sovussa muiden kanssa mutta viime kesänä vahvistuivat merkittävästi ja ottivat kokonaispersoonastani vallan. Luulenkin osasyyn tähän ylivaltaan olevan viime heinäkuisen matkani Las Vegasiin, jossa Viihde ja Nautinto rikkoivat kuin vahingossa vanhat, turkulaistuneet norminsa ja nousivat uudelle, ennennäkemättömälle tasolle.

Tarvitsen lisää Novellen Friss Limeä jäillä eli jäitä Novellen Friss Limellä jotta jaksan aloittaa  kirjoituksen sillä tästä tulee luultavasti helvetin pitkä. Matkalla jääkaapille mietin että olisin valmis kirjoittamaan matkasta kirjan mutta kukaan ei ostaisi sitä joten koko roskan tänne kirjoittaminen on inhimillisin vaihtoehto. Juuri tällä koneella, kannettavalla sellaisella, näppäilin itseni internetiin Amerikan mantereella, joten työpöydältäni löytyy kansio “vegas” jonka ansiosta on helppo muistella tapahtumien kulkua, kansio on täynnä vanhalla kamerallani ottamia kuvia ja videoita sekä päiväkirjamaisia, tosin kovin epämääräisiä ja sisällöltään järkyttävän vaihtelevia tekstitiedostoja, joiden ansiosta voin nyt kirjoittaa tämän tekstin osittain päiväkirjamaisessa muodossa.

Aikaisin viime keväällä olin tullut kolmanneksi suuressa pokeriturnauksessa netissä ja samaan aikaan pokerimestari.com -sivustolla alettiin kasata kahdeksanhenkistä joukkuetta pohjoismaista turnauskilpailua varten, jonka kaksi parasta joukkuetta oli tarkoitus lennättää Las Vegasiin pelaamaan finaali ja turnausmenestykseni ansiosta eräs kuopiolainen pelaaja oletti minun olevan kova pelaaja ja sen enempää yksityiskohdista jauhamatta pelasimme itsemme kahden parhaan joukkoon =)=)

En henkilökohtaisesti tuntenut ketään joukkueemme pelaajista ja kaikki olivat yli 21-vuotiaita, joten ajattelin matkasta tulevan varmasti mielenkiintoisen tutustumisen aikuiseen amerikkalaiseen maailmaan. Voiton varmistettuamme 21. kesäkuuta oli muistaakseni runsas viikko aikaa valmistautua maanantaiaamuiseen lähtöön ja pakkasinkin rinkkani jo ennen perjantaita, jolloin otin junan Turusta Helsinkiin. Junassa keski-ikäinen, täysjärkisen oloinen mies kyseli olenko reilaaja jonka silloin otin kohteliaisuutena. Matka oli kovin omituinen sillä puhuimme esimerkiksi elämän arvoista ja hän kertoi lähteneensä minun ikäisenä San Franciscoon etsimään onnellisuutta säteilevää hippikulttuuria, jota ei sitten syystä tai toisesta – hän kertoi asiasta kovin vaivalloisesti ja vaihtoi aina aihetta – löytynyt. Olisin mielelläni kuunnellut tarinoita matkoistaan useamman tunnin ajan, mutta kesken kaiken hän toivotti minulle parempaa onnea Amerikkaan ja jäi junasta pois.

Kävelin hostelli Academicaan josta otin jaetun huoneen pe-su -öiksi. Hostellin käytävä muistutti niin hajultaan kuin ulkonäöltäänkin hammaslääkärin käytävää ja huoneestani oli näkymä veden täyttämälle välikatolle joten tulin epätoivoiseksi kun en saanut nettiä toimimaan ja vittuuntuneena nukahdin. En muista kyseisistä kahdesta päivästä paljoa enkä muista kenen seurassa liikuin tai vierailin, mutta muistan että silloin oli Tuska-festarit ja Helsinki oli täynnä tummavaatteista, nahkaista ja niittistä jengiä. Lauantaiaamuyönä kävelin hostellille ja löysin huoneestani nukkumasta ison gorillaa muistuttavan karvaisen miehen mustat vaatteet sängyn vieressä. Aamulla heräsin örinään, yritin toivottaa hyvää huomenta mutta en saanut vastausta ja hän lähti reppuineen pois ja jäin ihmettelemään miksei osannut edes avata suutaan toivottamaan hyvää huomenta, kusipää.

Sunnuntaina kahdeltatoista luovutin huoneeni ja lähdin rinkka selässä ottamaan aurinkoa. Muistan myös vihdoinkin päässeeni dataamaan Espan nurtsilla samalla kun joku japanilainen hintti kävelytti puettua koiraansa ympärilläni. Illalla menin kasinolle ja tapasin pari joukkueeseeni kuuluvaa kaveria ja lentokentällä oli kuulemma tarkoitus olla suunnilleen aamuviideltä, joten lätkimme noin aamuneljään asti korttia. Kehuin toki pitkin yötä että meikällä lähtee yöllä flygari vegasiin, mites teillä?

Pian juostiin Helsingin viileässä aamussa puheliaiden kuopiolaisten kavereiden kanssa, en tiedä onko moinen puheliaisuus normaalia siellä päin, etsien taksia jota ei millään löytynyt. Ehdittiin kuitenkin myöhässä kentälle ja tavattiin vastustajatiimi joka sattumoisin oli myös Suomesta. Heillä oli kapteenina eli joukkoa vetämässä Teresa Nousiainen, muita pelaajia esimerkiksi Jani Karke ja kasa ihmisiä Suomen Pokermagazine -lehden toimituksesta.

Väsyneinä selvisimme pian Frankfurtin lentokentälle ja rukoilin Herralta hiljaista 11 tunnin lentoa Vegasiin jotta voisin nukkua rauhassa.