Viimeisen päivän aamuna

heräsin pakottavaan tarpeeseen lähteä juoksemaan Budapestin kaduille vielä kun se oli mahdollista. Kamera kaulaan, aamiaiskeitto laukkuun ja rämisevä vanha hissi katutasolle. Pysähdyin Gellértin torille kuvaamaan ohimeneviä busseja ja niiden matkustajia kun helvetin iso lauma puluja lensi ympärilleni joidenkin toki istuessa päälleni ennenkuin ehdin edes räpäyttää silmiäni. Muistan nähneeni Yksin kotona -leffan, jossa nykin keskuspuistossa hiippaili lintujen peitossa oleva nainen ja tunsin suurta yhteenkuuluvuutta kyseiseen hahmoon turistilaumojen tuijottaessa kyseistä tapahtumaa yrittäessäni samalla päästä pulujen keskeltä pois.

Etelästä päin löysin ilmeisesti yliopistoalueen joka näytti hyvinkin suomalaismaiselta jos kukkivia kasveja ja lämmintä auringonpaistetta ei oteta huomioon :—–D

*

Päätin etten voi lähteä Budapestista ilman että olen käynyt myös läntisellä rautatieasemalla joten otin raitiovaunun numero 4 Petöfi-sillan yli ja Pestin kaupungin lävitse.

*

Läntinen rautatieasema ei ollut yhtä ankea ja vanhanaikainen kuin itäinen vaikka olikin yhtä vilkas. Modernista asemasta ei silti voinut vieläkään puhua. Kaikki junat tuntuivat olevan Unkarin sisäisiä ja junanvaunut olivat edelleen paskaisia.

*

Asematunneli oli pimeä, kylmä ja kolkko. Ostin Snoop Doggia popittavalta mieheltä halpoja koruja sihteerilleni ja myyjä oli kovin tyly kunnes mainitsin hyvästä musiikista, hänen silmänsä laajenivat ilosta ja sain tingittyä hinnasta vielä puolet pois. Mustalaiset möivät hyllyittäin kännyköitä, uusia ja käytettyjä. Kylmissään kahvia juovat miehet pelasivat shakkia ryhmässä. Lyhyt, narkkarin näköinen vanhempi nainen tuli puhumaan unkaria eikä ymmärtänyt minun takaisin puhumaa englantia.

En enää kehdannut ottaa kuvia tunnelissa vaan kävelin lasiovien läpi jollekin suihkulähteelle, jonka takaa löysin uuden, siistin ja modernin asematunnelin joka muistutti kauppakeskus Myllyä. Ostin Newyorkerista kenkiä, paitoja ja takin ja menin mäkkäriin syömään neljän euron Big Mac -aterian.

Laukku täynnä krääsää ja kädet täynnä ostoskasseja olin aika laiska näpsimään kotimatkalla sen enempää kuvia.